Saituri

Kirjoittanut: Moliere

Ohjannut: Erkki Teittinen      

Pääosassa: Jorma Liukkonen

Ensi-ilta: 18.6.2005

Saituri on komediaklassikko. Näytelmää esitetään kaikkialla maailmassa, sitä on esitetty jo kolmen vuosisadan ajan. Saituri on mukautunut hyvin eri aikakausien piirteisiin monestakin syystä; henkilöt ja näytelmän teemat ovat tunnistettavia riippumatta aikakaudesta ja ympäristöstä.

Halu kerätä enemmän kuin tarvitsee on meissä jokaisessa. On hyvä saada jotain kerätyksi pahan päivän varalle. Milloin tuo inhimillinen ja tunnistettava ominaisuus saa sellaiset mittasuhteet, että voidaan puhua vaikkapa ahneudesta, on usein veteen piirretty viiva. Ihminen on taitava keksimään hyväksyntää ja perusteita toiminnalleen.

Näytelmässä saituus, ahneus, säästäväisyys, pihiys, on kärjistetty niin pitkälle, että me vähemmän ahneet rohkenemme sille nauraa. Molieren etevyyttä on, että päähenkilö, saituri Harpagon, on hyvin vilpitön saituudessaan. Hän pitää ominaisuuttaan hyvin luontevasti positiivisena ja soisi mielellään muidenkin olevan samankaltaisia kuin hän itse on. Katsojana voi kuvitella nauravansa sinänsä kielteisille luonteenpiirteille, koska ne tunnistaa myös itsessään, niin inhimillisiä ne ovat, vaikkakin suurin osa meistä hallitsee saituutensa Harpagonia paremmin.

Saituri ei ole vuosien saatossa suinkaan pölyttynyt. Tuntuu pikemminkin siltä, että näytelmä on säilynyt entistäkin ajankohtaisempana. Hauska se on ollut aina.