Hilpeät hyvästit paperitehtaalle

"Ahneutta ei, vaikk' tehtaat joskus suljetaan", Nalle Wahlroos laulaa Anjalankosken teatterin lavalla marjapuuronpunaisessa bleiserissä. "Sijoittajia näin autetaan."
Tangon päätyttyä Antero Raanoja riisuu takin ja rusetin ja muuttuu näyttämöllä paperityöläiseksi, joka on irtisanottu 30 työvuoden jälkeen. Sitten miehestä tulee vielä tehtaan savupiippu.

Kaikki hahmot kuuluvat Anjalankosken teatterin syyskabareehen Viimmiin sammuttaa valot, joka syntyi seitsemän harrastajanäyttelijän yhteistyönä. Se kertoo Myllykosken nykyhetkestä: kun UPM vuodenvaihteessa lopettaa 1890-luvulla alkunsa saaneen paperitehtaan, työttömäksi jää heti 371 ihmistä. Myöhemmin määrän on arvioitu nousevan yli tuhanteen. Se on viidentuhannen hengen taajamassa paljon.
"Vielä 1990-luvulla tuntui siltä, että kyllä tehdas jotenkin jatkuu, vaikka rationalisointeja tehtiin", tuumii Raanoja, jolla on paperin tekemisestä 45 vuoden kokemus. "Kun 2001 alettiin puhua yt-neuvotteluista, koko sana kuulosti vieraalta." Sen jälkeen tapahtui paljon ja nopeasti. Vuonna 2005 paperitehdas seisoi työsulun takia kuukauden, ja veromenetykset tuntuivat kunnan kassassa. Toiminta pyöri minimimiehityksellä, ympäriltä suljettiin tehtaita Voikkaalla ja Summassa. Joulukuussa 2010 UPM ilmoitti ostavansa Myllykosken tehtaan, syyskuussa 2011 lopettavansa sen toiminnan kokonaan vuodenvaihteeseen mennessä. "Ostivat pois markkinoilta", Raanoja selventää.

Vaikka merkit olivat ilmassa, uutinen oli Myllykoskella pommi. Kaikki eivät vieläkään usko, että sauhu tehtaanpiipuista todella lakkaa. "Kun on vuosia ollut turvallisessa työpaikassa, ei voi hyväksyä, että se loppuu. Ja vaikka ymmärtää, että elämää on edessä, kynnys uudelleenkoulutukseen on korkea. Päällimmäisin tunne on katkeruus: miten UPM voi tehdä meille näin?" Raanoja analysoi.

Tähän hämmennykseen kirjoitettiin Viimmiin sammuttaa valot. Nopeasti ja tunteella.

Sen henkilöinä on (laulavan Kymijoen lisäksi) paperimiehiä, pääluottamusmies, siivooja - ja se Björn Wahlroos, UPM:n hallituksen puheenjohtaja. Myllykosken parodia ei ole nykyteatterissa yksin. Nalleja on nähty myös Ryhmäteatterin Jatkuvassa kasvussa, Kom-teatterin Koneessa ja Lahden kaupunginteatterin Kotimaa@taakse.jai-esityksessä.

Kohde onkin herkullinen, mutta miksi päästää entinen omistajasuku yhtään helpommalla? Veljekset Carl G. ja Fredrik Björnberghän Myllykosken heitteille jättivät! "Aihe on herkkä", Raanoja vastaa. "Yleisöltä on tullut sellaistakin palautetta, että Björnbergien aikana näin ei olisi ikinä tapahtunut. Myllykoski on aina ollut patruunavetoinen paikkakunta, ja ilmassa on selvää kaipuuta vanhoihin aikoihin. Silloin tehdas suojeli ja myös palkitsi työntekijöitään."

Pitkässä monologissa Antti Lillmanin esittämä Pyttymies käykin läpi työhistoriaansa - ja lähtee liikkeelle isoisästä. "Pikkupoikana savuja miä katselin ja työpaikasta tehtaan vain haaveilin. Kun pappa ja isäni jutteli, niistä oppia sai kun vain kuunteli." Pitkään perinteeseen Björnbergit kuuluvat - omistajinakin - ihan eri tavalla kuin ventovieraat Wahlroos tai UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen.
Onko siis kyse terapiasta? Anjalankosken teatterilaisten ja koko paperitehtaan kasvattaman kylän yhteisestä surutyöstä?
"Halusimme tehdä esityksen, joka on mukana tässä muutoksessa", Minna Sipinen selittää. "Ja näyttää, että se koskettaa meitä kaikkia." Katsomossa on käynyt väkeä, joita teatterin muut esitykset eivät ole saaneet liikkeelle. Kabareen tekijät arvelevat syyksi sen, että nyt "kerrotaan meistä". "Lähtiessä on kiitelty ja huudeltu, että saipa itkeä ja nauraa."

Vastauksia tai ratkaisuja Viimmiin sammuttaa valot ei tarjoa. Pörssiyhtiön ahneutta roimitaan reippaasti, ja rinnalle nostetaan myllykoskelaisten unelmia ja kohtaloita. Fiktiivisessä työhönottohaastattelussa itsestään kertoo muiden mukana painehioja, joka on ollut sairaslomalla 30 vuoden aikana kaksi kertaa: "kerran flunssassa ja sit kerran oli selkä paskana."

Samaa sitoutumista teatterilaiset peräävät suuryhtiöiltä. "Kun kerran yhteiskunta tukee yrityksiä, miksei niiltäkin saisi vaatia yhteiskuntavastuuta?" Panu Pilli kysyy. Hän esittää kabareessa paitsi pääluottamusmiestä myös kiinteistönvälittäjää, joka yrittää saada tyhjää tehdasta kaupaksi. Hyvältä ei näytä, vaikka kaupanpäällisinä saisi työläisiä kaksi yhden hinnalla.

Optimismia lietsovassa loppulaulussa annetaan muutama hyvä idea: Kylpylähotelli tehdashalliin, uima-allas jätealtaaseen! Ja autiolle seuratalolle Guggenheimin museo!